tiistai 17. toukokuuta 2016

Selkärangaton(ko)?

Ja noin vain olen päässyt maaliin ensimmäisessä tavoitteessani kropan muutosprojektin suhteen. Kolme kuukautta meni nopeasti ja selkärangaton osoitti ennenkaikkea itselleen, että omaa sittenkin sen selkärangan. Lipsumatta, selittelemättä ja oikomatta mentiin koko tuon ajan, mikä on oma henkilökohtainen ennätykseni. Olen päivä päivältä tyytyväisempi päätökseeni ryhdyttyäni tähän projektiin. Voin miljoona kertaa paremmin, niin henkisesti kun fyysisesti, ja pikkuhiljaa alkaa ulkokuoressakin näkyä muutosta.

Puhelimessa on kahden viikon välein otetut kuvat ja työn ulkoisen tuloksen huomaan kyllä viimeisestä kuvakollaasista, jossa day 1 vs nyt. Kuva ei mitenkään ole julkaisukelpoinen, mutta jää arkistoihin pyörimään ja muistuttamaan itseäni, mistä sitä oikein on lähdetty.

Ennenkaikkea olen tässä ajassa osoittanut itselleni että pystyn tähän! Tykkään tästä! Eikä tämä ole vaikeaa! Alan vihdoinkin löytämään itseni! Se tässä on ollut ihan parasta, kun joka päivä herää tunteeseen, että on sinut itsensä kanssa ja on hyvä olla!

Projekti jatkuu tästä eteenpäin, joten kesä mennään samalla kaavalla ja saman huippuhenkilön ohjeilla ja tuella. En pysty sanoin kuvailemaan ja kiittämään kyseistä henkilöä, että päätti uskoa muhun ja aloittaa, ja jatkaa, tätä projektia kanssani. Se tunne, mikä on joskus tullut tsemppaavan sähköpostin saavuttua, on ollut itselle niitä hetkiä, kun on oikeasti saanut uskoa itseensä ja liikuttunut välillä ihan kunnolla. Uskomatonta että joku "tuntematon" voi tsempata ja valaa niin paljon voimaa ja uskoa itseensä.

Pikku lisätwistin seuraavalle kolmelle kuukaudelle tuo kyllä se seikka, etten tee tätä jaksoa tutussa, turvallisessa ja rakkaassa koti-ympäristössä, vaan olen enemmän omillani maassa, missä en ymmärrä sanaakaan paikallista kieltä. Samalla joudun olemaan erossa omasta perheestäni, rakkaimmasta miehestä ja karvalapsesta, sekä tietenkin ihan siitä biologisesta perheestä ja ystävistä.

Ikävä tulee tätä karvakamua, vaikka niin rasittava osaakin olla <3

Asun siis kesän ajan Virossa jossa suoritan opiskeluihin liittyvää työharjoittelua. Omasta työstä jään opintovapaalle ja hyppään ihan uuteen maailmaan testaamaan uusia, opiskeltuja taitoja. Ikävä tulee kotia ja näitä rakkaimpia ihmisiä, mutta nyt kaivan sen positiivisen asenteen kehiin ja keskityn nauttimaan siitä ajasta. Ja keskityn (taas) itseeni ja projektiini. Tästä on hyvä jatkaa! Enkä epäile hetkeäkään, etteikö seuraava jakso menisi yhtä hyvin. Tässä on mielellä niin paljon vaikutusta; nyt uskon itseeni ja tiedän jo kokemuksen kautta, kuinka hyvä olo kunnon ruoasta ja treenaamisesta tulee. Näihin kuvioihin siis paluu parin viikon päästä, nyt on hölläyksen vuoro ja parin päivän päästä kaivetaan nämä esille:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan ilolla vastaan!