Tatuoinnit - nuo pahamaineisten, rikollisten ja roskasakin rumat merkit ja logot ihossa? Tämä käsitys on joskus ollut valtaväestön mielipide tatuoinneista, mutta nykyään (onneksi) käsitteet alkavat muuttua.
Itselle tatuoinnit kertoo tarinaa. Tiedän että kaikille se ei ole tärkeää, mutta itselleni se on. Yhtä tärkeänä pidän myös sen ulkonäköä ja kauneutta. En kuitenkaan halua vain pelkkää "kivaa kuvaa" iholleni. Kuva saa kertoa minun tarinani ja olla osa minua loppuelämän ajan. Yleisin argumentti tatuointeja vastaan on, että pitääkö siitä vanhana, vuosienkin päästä? Mitä sitten vaikka en pitäisi? Se on osa minua ja kertoo sitten sellaisen tarinan.
Itselläni oli pieni tatuointi niskassa. Kauan harkittu. Mutta sitten en tykännytkään siitä. Aikani mietittyä ratkaisin asian peittämällä vanhan kuvan uudella kuvalla, joka kertoo pitkän tarinan menneistä vuosista ja muistuttaa itseä elämän rajallisuudesta ja siitä, mikä tässä on tärkeää. Kuva on myös kaunis, eikä sitä tule vastaan jokatoisella kaduntallaajalla. Ja vaikka tulisi, kenenkään kuva ei merkitse samaa kuin omani.
Nyt minulla on uusi tarina jonka haluan omia itselleni kuvan muodossa (tähän kohtaan sori äiti). Se on suunnitteilla ja odottavan aika on pitkä, vasta pitkälti keväällä sen saan.
Tatuoinnit voi olla todella kauniita! Ja jokaiselle jolla on tatuointi, ne merkitsee jotakin mitä muut eivät näe. Vaikkei niillä olisi sen kummempaa merkitystä, on niiden taustalla joku halu, tarve tai tarina. Ja jossei muuta voi iholla "komeilla" muistutus nuoruuden tyhmyydestä!
Minun uuden tarinani saatte nähdä kuvan muodossa kevään lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan ilolla vastaan!