Henkilökohtaista

Seuraavaa tekstiä olen mietinyt kauan. Aihe on sellainen, että mietin pitkään kuinka paljon ja syvällisesti tätä haluan jakaa. Aikani pähkäiltyä tulin taas siihen tulokseen että jaan tämän, sillä blogin ideahan on olla otteita elämästäni ja auttaa pyrkimään unelmia kohti, joten kuuluu tämäkin aihe vahvasti tänne. Blogin taustalla pyörii muutamiakin isompia "projekteja" joiden päämäärä on unelmien toteutuminen, sellainen elämä mitä haluan elää. Tämä teksti koskee niistä toista suurta projektia- kropan kuntoon saamista. 

Vaikka materialisti ja esteetikko saakin suurta tyydytystä kaikesta kauniista, ei se poista tosiasiaa, että jos ei ole täysin tyytyväinen itseensä, ei saa muustakaan kaikkea potentiaalista hyötyä irti. Kun taas on tyytyväinen itseensä on myös tyytyväisempi ihmisenä muilla osa-alueilla. Mikään määrä materiaa ei tätä faktaa poista. Ehkä korkeintaan sivuuttaa hetkellisesti. 

En voi sanoa, ettenkö olisi sinut itseni kanssa, mutta en voi myöskään sanoa, että haluaisin elää koko elämääni näin. Tämä asia on muutettavissa, joten nyt on sen aika. Tämän asian suhteen ei tarvitse tyytyä mihinkään muuhun vaihtoehtoon kun siihen, mihin aidosti ja oikeasti on tyytyväinen!

Ei ehkä niin nättiä mutta aivan sairaan hyvää!!   

Ikuisuusprojektina on itselläni ollut laihdutus enemmän tai vähemmän koko ikäni. Osaan kyllä sen, mutta kaikkien elämän osa-alueiden summasta johtuen se ei ole koskaan ollut pysyvää. Elämässäni nyt vaan sattuu olemaan usein stressiä, epäsäännöllisyyttä, univaikeuksia, ajanpuutetta yms. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Omien valintojen ja prioriteettien takia tässä ollaan. Pitää kuitenkin miettiä mikä on tärkeää ja (tässäkin suhteen) kuinka haluaa elämänsä elää. Stressaantuneena, väsyneenä, huonovointisena, tyytymättömänä itseen?

Tein pitkän harkinnan jälkeen täyden satsauksen itseeni ja hankin apua tälle projektille. Viikon verran olen tätä matkaa tallannut, syönyt säännöllisesti hyvää, puhdasta ja terveellistä ruokaa, juonut riittävästi ja saanut vihdoin aikaiseksi mennä salille.

Tietoa omasta päästä kyllä löytyy, mutta toteuttaminen on aina eri asia. Tähän mennessä se surullisenkuuluisa lause "tee niin kuinka sanon, ei niin kuinka teen" on kuvannut itseäni paremmin kun hyvin. Välillä sitä on vain liian lähellä itseään, eikä tajua (tai halua tajuta) omia virheitään. Eikä oma vahva, musta-valkoinen, mulle-heti-kaikki-nyt - tyylinen ajattelutapa helpota asioita yhtään. Nyt jätin kaiken ajattelemisen jonkun toisen käsiin ja teen itse juuri niin kuin minulle sanotaan. En kyseenalaista, en lipsu, en ajattele. Teen vain. Tämä ihminen on jo tässä vaiheessa todistanut pätevyytensä minulle ja saanut täyden luottamukseni. Ja auttanut aivan suunnattomasti. Ohjeet, neuvot ja vinkit ovat olleet itselle kultaakin kalliimpia. Kukaan ei pysty tekemään työtä puolestani, mutta jo se, että tietää minne kääntyä tuen ja avun tarpeessa, vaikuttaa henkisesti äärettömän paljon. 

Matka on pitkä mutta nyt tehdään tämä kunnolla loppuun asti! Tämä 3kk tulee olemaan vain alku matkalle, mutta jostakin se on aloitettava. Omat fiilikset tämän projektin suhteen on niin hyvät! Innolla odotan jokaista uutta päivää. Se hyvä olo, joka tulee jo muutaman päivän jälkeen, ja joka tulee joka treenin jälkeen, on aivan sanoinkuvaamaton!

Tällainen ihminen olen oikeasti! Nautin elämästä, säästä, esineistä ja ihmisistä ympärilläni, nautin hyvästä ruoasta ja nautin siitä treenaamista! Kaikki hyvä tuntuu potenssiin kymmenen, kun ei ole väsy ja kärttyinen, kun ei ole tukala olo. Ja tämä muutos siis vain viikossa, eli ulospäin ei ole vielä mitään muutosta edes näkyvissä - it's all in my head. Mielellä on uskomattoman suuri fyysinen vaikutus meihin. 

Tämä ihminen on vain ollut hukassa välillä. Se ei ole ennenkuulumatonta, että me välillä eksymme. Väitän että meistä jokainen on jossain vaiheessa elämää hukassa, me vain eksymme eri paikoissa. Pääasia on kuitenkin löytää se itselle oikea polku ja jatkaa matkaa kohti päämäärää. 

Ennen olen kuvaillut itseäni urheilullisena, mutta peilistä katsoi sellainen kuva, että sen sanan olen jättänyt kuvioista pois kauan sitten. Toivottavasti saan alkaa käyttämään sitä sanaa vielä tämän vuoden aikana, ilman että se on ristiriidassa ulkokuoren kanssa.

Tarina iholla

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän, kun tuhat sanaa. Tämä pätee mielestäni erityisen hyvin iholla oleviin kuviin.

Tatuoinnit - nuo pahamaineisten, rikollisten ja roskasakin rumat merkit ja logot ihossa? Tämä käsitys on joskus ollut valtaväestön mielipide tatuoinneista, mutta nykyään (onneksi) käsitteet alkavat muuttua.

Itselle tatuoinnit kertoo tarinaa. Tiedän että kaikille se ei ole tärkeää, mutta itselleni se on. Yhtä tärkeänä pidän myös sen ulkonäköä ja kauneutta. En kuitenkaan halua vain pelkkää "kivaa kuvaa" iholleni. Kuva saa kertoa minun tarinani ja olla osa minua loppuelämän ajan. Yleisin argumentti tatuointeja vastaan on, että pitääkö siitä vanhana, vuosienkin päästä? Mitä sitten vaikka en pitäisi? Se on osa minua ja kertoo sitten sellaisen tarinan.

                     

Itselläni oli pieni tatuointi niskassa. Kauan harkittu. Mutta sitten en tykännytkään siitä. Aikani mietittyä ratkaisin asian peittämällä vanhan kuvan uudella kuvalla, joka kertoo pitkän tarinan menneistä vuosista ja muistuttaa itseä elämän rajallisuudesta ja siitä, mikä tässä on tärkeää. Kuva on myös kaunis, eikä sitä tule vastaan jokatoisella kaduntallaajalla. Ja vaikka tulisi, kenenkään kuva ei merkitse samaa kuin omani. 

Nyt minulla on uusi tarina jonka haluan omia itselleni kuvan muodossa (tähän kohtaan sori äiti). Se on suunnitteilla ja odottavan aika on pitkä, vasta pitkälti keväällä sen saan. 

Tatuoinnit voi olla todella kauniita! Ja jokaiselle jolla on tatuointi, ne merkitsee jotakin mitä muut eivät näe. Vaikkei niillä olisi sen kummempaa merkitystä, on niiden taustalla joku halu, tarve tai tarina. Ja jossei muuta voi iholla "komeilla" muistutus nuoruuden tyhmyydestä! 

Minun uuden tarinani saatte nähdä kuvan muodossa kevään lopulla.

Kevättä ilmassa

Tämän kaltaiset päivät ovat parhautta! Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja koti näyttää niin paljon valoisammalta! 

Kääntöpuolena toki on se kaikki pöly minkä tuo ihana aurinko näyttää, mutta sille ummistaa nyt silmät tältä päivää ja huomenna voisi sille asialle tehdä jotakin.

Oi kun odotan ensimmäisiä lämpimiä kevätpäiviä, kun saa juoda ensimmäiset ulkokahvit. Siihen ei mene enään kauaa! Sitä odotellessa toivotaan paljon näitä keväisiä talvipäiviä! 

Haaveet: design

Materialisti haaveilee (tietysti) myös designistä! Kodin sisustus on THE juttu ja kaikki siihen liittyvät design huonekalut ja -esineet pyörivät päivittäin mielessä. Sosiaalisessa mediassa feedit täyttyvät toinen toistaan upeimmista kuvista ja antaa niin paljon silmäniloa ja inspiraatiota omiin haaveisiin.

                 

                     Ihania värisävyjä.

Designistä haaveileminen on oma lajinsa. Kaikkea ei noin vain voi ostaa ja vaikka jostakin haaveilee, ei sille välttämättä ole tilaa tai paikkaa omassa kotona tai kaapissa. Siksi näistä haaveiluhetkistä saa myös paljon iloa irti vain selailemalla eri verkkokauppoja tai lukemalla sisustuslehtiä ja katsomalla kauniita kuvia. Kaikkea ei ole pakko haaveilla omaksi!

               

                   Luonnonläheisyyttä, avaruutta, selkeyttä.

Designissä viehättää ehdottomasti se kauneus. Jokaisella on oma tyylinsä ja eri suunnittelijoiden luomuksissa viehättää eri asiat: joissakin se on muotoilu, joissakin väri, joissakin materiaali ja joissakin pelkkä ajatus. Suunnittelijat ovat esteettisiä ja innovatiivisiä ihmisiä, joilla on poikkeuksellinen halu ja taito luoda uutta. Mielestäni maailma on pullollaan kauniita asioita, mutta itseäni kiinnostaa ne, joissa yhdistyy tyyli ja käytännöllisyys. Oma tyylimieltymys designin suhteen on linjakas, moderni, ajaton ja kestävä. Omiin design haaveisiin palaan joku toinen kerta!

Verkko- ja sisutsuslehtishoppailu kahvikupin kera on niitä arjen pieniä luxushetkiä!

Unconditional love

Joka ikisen päivän kohokohta on tulla kotiin ja tavata pieni karvakasa, joka iloisesti heiluttaa häntää ja haluaa ottaa avaimen kantoon, jotta voi viedä sen piiloon ja haastaa leikkimään (jahtaamaan). Matkalla pitää löytää myös joku lelu. Elämänilon ja -onnen ruumiillistuma!

Kuvissa käy ilmi koko pienen koiran elämä: sylissä lellittävänä olemista, loikoilua, loikoilua sekä ulkoilua.

Tuo pieni karvakasa on opettanut minulle niin paljon. Ja vaikka se niin rasittava onkin, en luopuisi siitä mistään hinnasta! Rakkauspakkaus täyttää tänään 3vuotta! Onnea pikkuinen! <3

Mitä maksaa?

Kaikki materia maksaa. Itsellä on ehkä vähän...höveli...käsitys ja kynnys sille, mitä voin maksaa esim. kodin sisustuksesta. Materialle on helpohko asettaa hinta. Mutta mitä maksaisit jos pyydetyn myyntihinnan lisäksi pitäisi asettaa elämän muille asioille hinta?

Mikä on hinta sille, että saat jotakin haluamaasi materiaa, mutta joudut luopumaan jostakin im-materiasta? 

Onko kaikki elämän osa-alueet ostettavissa? Rakkaus? Onnellisuus? Luottamus? Ystävyys?!

Uskon (ja melkein toivonkin) ettei kukaan olisi valmis hinnoittelemaan elämän peruspilareita. Itse en ainakaan olisi. Rahalla ei saa rakkautta, ei onnea, ei luottamusta eikä ystävyyttä. Rahalla saa kaikkea muuta. Mutta vaikka itsensä ympäröisi kaikella kauniilla ja kalliilla materialla, ihminen ei olisi ihminen ilman vakaata perustaa.  

Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeensa ja haluaa olla osana ryhmäänsä. Jokainen tarvitsee jonkinmoisen sosiaalisen kontaktin. Ilman ystäviä ihminen tuntee olonsa yksinäiseksi. Osa tarvitsee ystäviä enemmän kuin joku toinen, mutta kun tarpeeksi kauan on yksin, kaipaa jotakin muuta. 

Onnea on ystävät. Ystäviä ei tarvitse olla montaa, vain yksikin paras ystävä riittää. Ystävyyssuhteet luodaan ajan kanssa. Luottamus rakentuu vastoinkäymisten myötä parhaiten. Tosiystävään voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja vaikka aikuiselämän ystävyys on erilaista (ja vaikeampaa!) kun lapsena, eikä toisia nähdä niin usein, tosiystävän kanssa  jutut jatkuvat aina siitä mihin jäätiin. 

Pidetään huolta ystävistämme ja ollaan itse sellaisia ystäviä, kuin itse haluaisimme meille ottavan. Muistetaan heitä joka päivä, mutta eteenkin tänään.

Ihanaa ystävänpäivää!! <3

Onnistunut elämä?

Miten ja milloin voi määrittää, onko oma elämä ollut onnistunut? Onko ollut onnellinen ja elänyt sellaisen elämän, kun halusi? Vai onko aika lipunut sormien välistä ja joku päivä huomaa, että elämästä ei ole pystynyt nauttimaan haluamallansa tavalla?

Jokaisella on rankat vaiheet ja hetket elämässä, joita ei ole voinut ennustaa eikä toivoa. Elämää ei voi käsikirjoittaa, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Mielestäni on kuitenki tärkeää tehdä jonkunmoinen suunnitelma siitä, mitä haluaa elämässä kokea ja kuinka sen haluaa elää. Mitään liian tarkkaa tai aikataulutettua suunnitelmaa ei voi tehdä, mutta itse saa päättää, kuinka haluaa elää. Haluaako olla onnellinen ja nauttia niistä pienistä asioista vai käyttääkö aikansa murehtien ja pyrkien täydelliseen suoritukseen, samalla ollessa kriittinen ja tyytymätön jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan?

Aika on rajallista eikä koskaan voi tietää, koska oma taival täällä päättyy. Liian varovainen ei kuitenkaan saa olla, vaan tulee elää hetkessä ja tehdä asioita niin, ettei mitään tekemätöntä jää katumaan myöhemmin. Rohkeita ja välillä pelottavaakin ratkaisua tulee tehdä, sillä yleensä riskinotto kannattaa ja saa tilalle moninkertaista hyvää. 

Elämäni on onnistunut, jos pyrin tekemään ratkaisuja, jotka vievät minua eteenpäin siihen suuntaan, missä olen onnellisimmillani. Yritän elää joka päivän niin, että huomenna ei tarvitse katua mitään tekemätöntä. Ja matkan varrella keskityn nauttimaan kaikesta mahdollisesta. Jos vanhuksena voin sanoa tehneeni parhaani oman onnellisuuteni eteen ja nauttineeni matkasta ja saavutuksistani, olen onnistunut. Virheitä sattuu ja aina ei onnistu, mutta turha jäädä märehtimään mennyttä, vaan niistä tilaisuuksista pitää ottaa opikseen, jotta voi olla parempi seuraavalla kerralla. 

Eräässä iltapäivälehdessä (Ilta-Sanomat 1.2) oli juttu missä vanhuksilta oli kysytty mitä he katuivat eniten eletystä elämästä:

"Toivon, että en olisi käyttänyt elämästäni niin suurta osaa murehtimiseen", kuului vastaus. Tämä kiteytti filosofiani. Vanhukset ovat viisaita ja yritän ottaa opikseni heidän vastauksista!

Kaksimielinen huumori

WARNING!

Älä lue tämän enempää jossei huono, seksistinen/kaksimielinen huumori iske (tai haluat ylläpitää kuvaa että kirjoittaja on ihan täyspäinen)!

Tiedättekö sen yhden kaupan mainoksen, jossa katsellaan paistopistettä ja taustalla laulaa hempeä naisääni:

"Munaa tarvittee kullien päälle..."

?!?!..?!?!

"Ei se ihan noin tainnu mennä..."?!

Kyseinen mainos on monen illan ilahduttaja. Kuullaan kumpikin täällä kotona se tuona versiona... Onni on mies, joka ymmärtää samoja "humoristisia" juttujas!

Hullulla on halvat ilot!

P.s. Mietin pitkään viitsinkö postata tämän jutun, että kuuluuko se tänne. Sitten mietin blogin kuvauksesta yhtä lausetta - tämä on minun elämäni. Ja minun elämääni kuuluu huonot jutut, joista itse saan usein parhaimmat naurut.

P.p.s. Seuraava postaus onkin taas enemmän asialinjalla!

Kuvankaunis heijastus

Esteetikkona silmä lepää, kun koti on siivottu ja kaikkialla on paikat ojennuksessa. Eilen illalla sohvalla makoillessa satuin näkemään kauniin varjostuksen olohuoneesta lipastossa. Tätä tyytyväisyyden tunnetta on vaikea päihittää! 

Ihanaa keskiviikkoa, tänään ollaan jännän äärellä jos telotun jalan kohtalo selviäisi! 

Millainen on hyvä lahja? Materialistin näkemys

Nykyaikana meillä kaikilla tuppaa olemaan jo kaikkea tarpeellista materiaa, mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa. Tämä tuottaa tuskaa silloin, kun on aika muistaa perheenjäsentä tai ystävää lahjalla. Lahjan ostaminen on usein erittäin haastavaa. Mitä ostaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Vaihtoehtoina ei ole muuta kuin ostaa jotakin "ei tarpeellista". 

Itse olen helpottanut lahjan ostajaa ja tehnyt lahjalistoja. Omat lahjalistat ovat äitini mielestä kuitenki (jostakin syystä) olleet lähinnä huvittavia. Itse taas olisin erittäin tyytyväinen, jod saisin lahjan vastaanottajalta jotakin vinkkiä, mitä hän haluaisi. Jos listalla olevat toiveet on kalliita, on mielestäni kiva saada vaikka lahjakortti, joka kattaa edes murto-osan toiveesta.

Entä jos lahjalistan tekeminen tuntuu liian röyhkeältä? Materialisti, jonka intohimona on sisustaminen ja design, ei ensisilmäyksellä ole helpoin lahjan vastaanottaja. Toisaalta taas erittäin helppo. Ostaa vain jotakin intohimoon liittyvää. Ja vinkkinä, myös aiheen kirjallisuus kiinnostaa!

Materiaa ostaessa mielestäni tärkeinä on (ajatuksen lisäksi) se, että ne ovat joko toivottuja, taikka sitten käytännönläheisiä. Itse pidän myös siitä, että esine pitää arvonsa mahdollisimman hyvin. Se ei tarkoita, että sen tulee olla kallis!

Omista kaapeista löytyy Arabian muumimukeja, joita olen saanut lahjaksi jo nuoresta lähtien. Olen erittäin kiitollinen äitille, kun on ostanut arvokkaita, käytännönläheisiä lahjoja, jotka säilyttää hyvin arvonsa ajan kuluessa! Muumimukeista tykkään kovasti ja ne on niin arki-, kuin juhlakäytössä. Suosikkimukit ovat erityisen kovassa käytössä, kun käsi hakeutuu niihin joka kerta ja näistä suosikeista kahvinjuonti on tuplanautinto!

Muumit ovat niin sympaattisia ja hellyyttäviä hahmoja ja tuovat itselle mieleen lapsuuden. Mukit ovat ihanan värisiä ja jokainen muki on oma tarinansa. Tämään olen iloinen siitä, että saan uppoutua fantasiamaailmaan ja ihailla näitä mukeja päivittäin <3

Pakohaaveet

Unelmat erottuvat haaveista mielestäni sillä, että unelmat ovat isompia (vaikka pikkujuttujakin voivat sinänsä olla), ja niiden vaikutus on laaja-alaisempi/pitkäaikaisempi kun haaveiden. Voi myös olla, että unelmien eteen joutuu tekemään "enemmän" töitä, kun haaveiden. Esimerkiksi, unelma voi olla onnellinen ja iloinen elämä, jota varten pyritään rakentamaan polkua vuosia: luodaan sellainen ammatti ja ura kuin halutaan, tehdään päivittäin tietoisia valintoja terveytensä edistämiseksi yms. Vastapainona haave voi olla etelänreissu, jota varten joutuu säästämään jonkun verran rahaa. Kummatkin edistävät iloa ja onnellisuutta, mutta eri lailla. Etelänmatka tuo voimaa arjen keskelle ja unohtumattomia kokemuksia, tuottaa iloa myös reissun jälkeen, mutta jos verrataan kokonaisvaltaiseen iloiseen ja onnelliseen elämään, joka kantaa läpi arjen, ymmärtää ehkä eron?

Phuketin rantaa.

Haaveilu on usein pieni hengähdyshetki arjen keskellä. Niitä pienempiä haaveilun aiheita on itsellä mm. tulevien reissujen miettiminen ja suunnitteleminen. Maailmassa on niin paljon nähtävää! Vaikka vannoutunut materialisti olenkin, on mielestäni matkustaminen yksi parhaista tavoista käyttää rahaa.  Maailman tarjoamista maisemista, hetkistä ja kokemuksista saa iloa koko loppuelämän ajaksi. Myös arvostus omia olosuhteitaan ja arkea kohtaan konkretisoituu ja kasvaa.

Tämän hetken haaveet liittyvätkin vahvasti matkusteluun. Haaveilla on pari pienempää reissua sekä muutama pidempi reissu. Euroopassa olisi kiva käydä muutamalla minilomalla. Näitä reissuja on harvemmin tullut tehtyä, joten tällaiset  "pako arjesta"- tempaukset ovat enemmän, kuin tervetulleita! Jaksaa niin paljon paremmin, kun on jotakin mitä suunnitella ja odottaa! Amerikkaan olisi myös mahdollisesti reissu tiedossa kesällä, se olisikin yhden pitkäaikaisen haaveen täyttymys!

Perinteeksi on myös muodostunut viettää yksi kunnon rantaloma vuodessa. Silloin lataan akkuja parhaiten ja saan voimaa arkeen! Varsinkin pimeään, märkään ja kylmään vuodenaikaan tuollainen reissu on itselle se valopilkku! Reissuja on tullut tehtyä elämän aikana moneen maahan, joista viimeisimpiä ovat Thaimaa, Bali, Kroatia ja Vietnam. Vuosiloman toisella puolella onkin varattu aikaa aurinkoon ja lämpöön, mutta kohde on vielä avoinna. Haavelistalla on niin monta kohdetta, pitää vain alkaa purkamaan sitä listaa kohde kerrallaan!

Auringonnousu Khao Lakissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihania haaveiluhetkiä!

Mikä on tärkeää tässä elämässä?

Vaikka itse saan paljon iloa elämään kaikenlaisista turhuuksista, on hyvä aina miettiä syvällisemmin, mikä elämässä oikeen on tärkeää. 

Se, että on koti pään päällä, on paljon arvokkaampaa, kun se, että seinien sisäpuolella on kalliita esineitä.

Se, että kodissa ja ympäristössä on turvallinen olla, on paljon arvokkaampaa kun se, että elämä näyttää ulospäin hienolta.

Se, että on muutamia rakkaita, avuliaita ja ystäviällisiä sekä lojaaleja ihmisiä tukiverkkona, on paljon arvokkaampaa kun se, että on lukuisia "mukatuttuja", joihin ei kuitenkaan voi luottaa.

Se, että on terve, on paljon arvokkaampaa kun se, että näyttää ulospäin "standardin" mukaiselta. 

Terveyttä osaa (valitettavasti) yleensä arvostaa vasta silloin, kun sen menettää. Täällä asennoidutaan elämään ainakin 4 viikkoa nilkkatuen/lastan kanssa. Harmittaa niin kovasti, mutta sille nyt ei voi minkään. Kun seuraavan kerran pääsen kunnolla lenkille ja jumppaan, aion nauttia niistä entistä enemmän, ja pitää mielessä tämän ajan, kun hädintuskin pääsee konkkaamaan huoneesta toiseen neljän seinän sisällä!

Materialismiorgiat

Vanhasta sohvapöydästä päästiin eroon ja siitä alkoi materialismiorgiat. Eli käynti kalusteliikkeissä. Tehtiin se vain kahdesti. Ensimmäisessä pääsin hypistelemään kauan haaveiltua sohvapöytää. Valitettavasti piti turvautua nettikaupan antiin, kun oikeaa kokoa ja väriä ei löytynyt. Mutta voi sitä iloa, kun kodin toinen osapuoli hyväksyi tämän jatkoon!

Kotiutunut kolmas pyörä.

Ensimmäisen huipun jälkeen levättiin ja kierrettiin kaupassa, mentaliteetilla "kun nyt kerta ollaan täällä niin katsotaan loputkin". Ja sitten se osui ja upposi! Voi sitä onnen tunnetta, kun iskin silmäni tuohon komeaan veistokseen. Olen syvällä sisimmässäni tuntenut, että olen jonkun tuollaisen tarpeessa, mutta se ei ollut vielä pakottava tarve. Kunnes näin hänet. Minun oli pakko saada hänet kotiin! Ja sainhan minä. 

P.s. komistuksesta tulossa oma postaus uskollisuusnäkökannasta myöhemmin!

Kotimatka sujui onnen huipulla ja kaikki näytti kirkkaammalta, kuin mennessä. Kotimatkalla päätettiin vielä tehdä kerran syntiä, ihan pikaisesti. Piipahdettiin vielä toisessa liikkeessä. Mietittiin ja suunniteltiin mahdollisesti tulevia materiaismiorgioita. Myyjältä ei jäänyt puolison ilme huomaamatta, kun suunnittelin ääneen tulevaa. Kerroin tämän olevan vasta alkulämmittelyä, tositoimiin päästäisiin myöhemmin.

Materialismiorgiat oli tällä kertaa siinä. Katsotaan millainen seikkailu seuraavasta kerrasta tulee!