Blogin aihepiiristä täysin poiketen julkaisen nyt omia ajatuksiani viimeyönä tapahtuneeseen tragediaan, jossa yksi poliisi menetti henkensä ja toinen loukkaantui ampumavälikohtauksessa. Tästä piti alunperin tulla omalle Facebook-tilille päivitys, mutta tekstistä tuli liian pitkä siihen, joten päätin kirjoittaa sen tänne. Olkoon tämä osoitus siitä, että vaikka blogi pyöriikin paljolti kaiken "turhan" ympärillä, on elämässä kuitenkin asioita, joilla on väliä. On silläkin syynsä, miksi itse olen hakeutunut ammattiini, auttamisen ketjun ensimmäiseksi viranomaislinkiksi, Hätäkeskukseen.
----
Se mitä viimeyönä on tapahtunut Vihdissä, on jotakin mitä ei pitäisi ikinä tapahtua. Ajatukset pyörii siinä omassa ammattimaailmassa ja niissä yhteistyöviranomaisissa, jotka joutuvat menemään ensimmäisenä vaarallisiin tilanteisiin. Me autetaan meidän työssä puhelinlinjan toisessa päässä, ilmoitetaan radioaaltojen välityksellä oikeille viranomaisille, että nyt tarttis jonkun mennä ja äkkiä. Ja nehän menee.
Valtaosa keikoista on suhtkoht turhanpäiväistä perustehtävää: mopot häiritsee kanssaihmisiä ja ne samat tutut juopot tarvitsee taas yösijaa puiston nurmikolta taikka naapurilla on liikaa desibelejä bileissään. Sitten tulee näitä tehtäviä, harvoin mutta joskus kuitenkin.
Jokainen poliisi on joskus päätynyt poliisiksi oikeista syistä: heillä on halu auttaa ja suojella, tehdä enemmän kuin muut ihmiset meidän kaikkien, yhteisen hyvinvoinnin vuoksi. Kun radiosta sitten kuuluu Hätäkeskuksen antama "oikea" poliisitehtävä, on poikkeuksetta joka ikinen vapaa partio valmiina lähtemään sinne tehtävälle. Oman henkensä uhalla.
Joku on aina ensimmäisenä perillä ja ensimmäisenä tulilinjalla. Ja se kauhein asia sattui viimeyönä. Auttamaan mennyt poliisi sai surmansa ja kolleega loukkaantui. Yhden ihmishullun takia!
Kenenkään ei pitäisi menettää henkensä työnsä takia! Mehän tehdään työtä elääksemme, ei päinvastoin.
Vääryyttä on myös se, että päättäjät vain vähentävät resursseja. Aivan kuin vähempi olisi tässä asiassa parempi. Ei se niin ole. Tervetuloa elämään sitä viranomaisten päivittäistä, operatiivista elämää. Tilastot eivät näytä koko totuutta. Ja mitä tulee kustannustehokkuuteen ja palkkoihin, voisi jokainen jolla on näihin päätöksiin valtaa miettiä itsekseen vastaukset näihin:
Mistä hinnasta minä olisin valmis tekemään likaiset työt, joita kukaan muu ei halua tehdä? Entäs mistä hinnasta pistäisin itseni alttiiksi väkivallalle ja vaaralle, 12h kerrallaan, joka työvuoro? Millä hinnalla minä menisin suojelemaan tuntemattomia ihmisiä oman henkeni uhalla?
Tämä teksti ei auta yhtään niitä, joiden elämään ja tulevaisuuteen viimeöinen tapahtuma oikeasti vaikuttaa. Mikään ei tuo aikaa takaisin. Eikä mikään surunvalittelu taikka pahoittelu ja osaanotto oikeasti auta. Haluaisin vain aukaista edes yhdet silmät jotta poliisit saisivat ansaitsemaansa arvostusta. Siihen ammattiin ei monesta ole! Työssäni kohtaan päivittäin kansalaisia, jotka olettavat poliisin olevan arvottomia sätkynukkeja, joiden oikeaa tehtävänkuvaan ei ymmärretä alkuunkaan. Poliisit auttavat kaikkia meitä jotta meillä olisi hyvä ja turvallinen ympäristö olla ja elää. Ja he tekevät sen alipalkattuina, ylityöllostettyinä ja kirjaimellisesti oman henkensä uhalla.
Viimeyönä menehtyi auttamaan mennyt henkilö, sankari. Aivan turhaan. Viimeyönä loukkaantui samanlainen sankari, aivan turhaan. Yksikin työtehävissään menetetty henkilö on liikaa. Mitä me voidaan tehdä, jottei tämä enää ikinä toistuisi?
-Hätäkeskuspäivystäjä-
-Hätäkeskuspäivystäjä-
