Balanssin löytäminen

Tuossa jonkin aikaa sitten kirjoitin armosta ja sen opettelusta. Se, että siivousfriikki osaa viettää päivän kotona ja nauttii ajasta, vaikka koti ei ole tip top on iso asia. Tämä on ehkä sellainen asia mitä kaikki ei ymmärrä. Usealle kun ne kotityöt on pakollinen paha eikä siinä ole kerrassaan mitään ihmeellistä jättää ne tekemättä. Kuulostaa ehkä lähinnä laiskuudelta?

Olen miettinyt asioita, miksi luonteeseeni kuuluu olla niin täydellisyyden tavoittelija? Tätä olen ollut aina, lähes joka asiassa. Koulussa piti olla hyvä ja vain 10 kelpasi eikä siitäkään osannut iloita, koska sehän oli itsestäänselvää että pitää olla paras. Urheilussa nyt en ole ollut paras ikinä, mutta yritystä oli. Sille nyt vain ei voinut mitään, etten ollut nopein. Keskityin siis olemaan paras koulussa. Näin jälkikäteen psykoloituna, onkohan tuolloin jo alkanut joku kontrolloimisen kierre, jolla koitetaan hallita sitä mitä pystyy, ja korvaamaan asioita, joita ei pysty hallitsemaan?

Sama jatkui aikuistuessa. Nyt aiheet vain vaihtui. Koti tuli tärkeäksi paikaksi, turvapaikaksi, mutta muun elämän ollessa ja mennessä omia polkuja itsensä laiminlyöminen alkoi. Sen seurauksena, etten hallinnut painoani (kovista ja jatkuvista yrityksistä huolimatta) aloin keskittymään siihen mihin minulla oli määräysvalta ja -kyky. Kodin siisteys tuli maailman isommaksi asiaksi. Ja jossei ollut siistiä tuli järkyttävä ahdistus. Tunne on välillä oikeasti ollut verrattavissa siihen, että seinät kaatuu päälle! Mitään ei pysty tehdä eikä mistään pysty nauttimaan, jossei kaikki kotityöt ollut tehty. 

Uskon vakaasti että osittain tulen aina olemaan siisti ja varmasti muiden mittapuulla siivousfriikki. Olen sellainen luonteelta, eihän esteetikon silmää mitkään sormenjäljet tai roskakasat miellytä. Toiseksi olen myös oppinut elämään siististi, ihan lapsesta lähtien. Kotona on aina oltu siistejä ja äiti on opettanut olemaan siisti. Toivon kuitenkin pääseväni eroon tuosta kontrolloimisen tarpeesta ja niistä ahdistuksen tunteista, jos kaikki ei hetkellisesti olekaan tip top. Jos omat psykologioimiset pitivät paikkansa, uskon että tämä itsensä kuntoon laittaminen auttaa tuohon neuroosiin ja balanssin löytämiseen. Ja jos yhtään osaan merkkejä lukea, tuntuu että olen ottanut ensimmäisen vauva-askeleen tälläkin polulla!

Nyt on helkkarin hyvä olla! Kivaa viikkoa! :)