Hetkessä eläminen

Liian paljon kiirehditään päättömänä paikasta toiseen ja murehditaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Nyky-yhteiskunta nyt vain on sellainen. Ihmisen olemassaolon perin ja pyhin tarkoitus tuntuu olevan asioiden suorittaminen. Töissä pitää olla tehokas. Kotona pitää olla tehokas. Salilla pitää olla tehokas. Kaupassakäynnitkin pitää hoitaa tehokkaasti. Suorittamista suorittamisen perään. Tai sitten elämä ja ympäristö  menee muutenvain ohi, kun ollaan nenä kiinni puhelimissa ja tiesmissä vempaimissa.

Elämä on täynnä hetkiä, jotka menee huomaamatta ohi, jossei muista keskittyä tähän hetkeen. Se voi kaupungilla olla tuntemattoman ihmisen ystävällinen hymy  ihmismassan seassa tai kaunis maisema työmatkan varrella. Pienet asiat saa hymyilemään ja hyvällä tuulelle, jos keskittyy nykyhetkeen.

Jonkun pienen olennon jäljet meidän pihassa. Hymyilen kun mietin kuinka pieni olento on, kun jäljet ovat noin pikkuruiset!

Omat pienet onnen hetket elämässä liittyy arkisiin asiohin, kuten kauniiseen ilmaan, rauhallisiin aamu/päiväkahveihin, kukkakimppuun pöydällä, kynntilänvaloon, takkatuleen tai puolison pieneen kosketukseen, eleeseen tai sanaan kesken pyykkienlaiton, ruoanlaiton tai siivoamisen. 

Elämä koostuu pienistä hetkistä. Niistä se kokonaisuus rakentuu, aivan kuten sanonta kuuluu: pienistä puroista syntyy suuri joki. Nautitaan niistä pienistä hetkistä ja yhtäkkiä huomataankin olevamme onnellisia.